Vaaleanpunaisia pääkalloja ja muita ihmeitä.

Ja tapahtui niinä päivinä, että pesukoneeseen oli eksynyt punainen paita. Tämä paita oli yksi ainoa ja se oli päättänyt osoittaa mieltään. Ei noussut koneesta valkoisia sukkia, eikä keltaista t-paitaa. Eikä edes valkoisella pohjalla olevaa pääkalloa. 

Vaan niin noukin koneeni syövereistä vaaleanpunaisia sukkia ja itseasiassa ihan siistin värisen oranssin paidan ja poikani värjäytyneen pusakan, jonka pääkallomerkki ja hihansuut olivat muuttuneet pinkeiksi. Oli koneessa toki muitakin vaatteita, mutta niihin tämä kapinallinen väri ei ollut tarrautunut. Voitte kuvitella sen suuren riemun minkä värjäytyminen aiheutti.

Seuraava ajatukseni oli, että minäpä kokeilen pestä pahiten värjäytyneet valkopesuaineella. Heitin mukaan vielä pyyhkeen, että edes jollain tavoin voisin pestä ekologisemmin ja välttää vajaita koneellisia. Ainoa mitä tästä rupakasta seurasi, oli edellisten lisäksi värjäytynyt pyyheliina. 

Tällä hetkellä koen ainoaksi pelastaumiskeinoksi ostaa kaupasta mustaa väriainetta ja heittää pahimmat kiusankappaleet sen kanssa koneeseen ja rukoilla että lopputulos olisi edes hiukkasen siedettävämpi. Ja tiedättekö, siivouskaapistani olisi löytynyt anoppini ostamia värinkeräysliinoja koneessa käytettäviksi. Että näin sitä tyhmyydestä kärsii koko perhe.

Sittenkin pinkkiä!

-Noita Vänkkäräsääri-

Eilisen saldo

Hiukan tökki eilinen päivä, mutta jotain sain silti aikaiseksi. Kokeilin tehdä pientä käsilaukkua, mutta siitä tulikin pussukka. Pitäisi löytää jostain tosi tukevaa tukikangasta tai vaihtoehtoisesti ujuttaa pahvia tai jotain muuta koviketta seinämiin. Myöskin pohjalle voisi ajatella laitettavan pahvin tai jotain, ettei se käytössä ala repsottaan/roikkumaan eli valahda (tiedätte mitä tarkoitan). Tämähän menee pian vallan joksikin kässäblogiksi, mutta sitä tulee mitä sielu suoltaa. 

Ompelu tapahtui kutakuinkin samoin kuin meikkilaukussa eli ei siitä sen enempää. Valmis koko on noin 23cm x 13cm ja pohjan leveys 6 cm. Hieman joutui kulmia viimeistelemään käsin ompelemalla ja rusettia on myös tikkailtu kiinni keskeltä. Mallina oli joitain randomeja käsilaukkuja mitä näin netissä. Rusetti tuskin on mikään uusi keksintö. Materiaalina olen käyttänyt pellavaa ja vuorikangas on samaa kuin rusetissakin. Tietty jos ois jättänyt pohjakäännökset tekemättä niin olisi tullut ihan kirjekuorilaukun mallinen. 

Saman tyylisen laukun ohje löytyy esimerkiksi täältä: rusettilaukku

 Pellavapussukka

Jokohan sitä alkaisi valmistautumaan joulun tuloon. Ainakin ostamani amaryllis tuntuu olevan sitä mieltä. Tapanani on laittaa joulukukka tylsästi joskus muinoin kirppikseltä ostamaani alumiinikattilaan. Tänä vuonna kattila sai koristeekseen violettiä narua. Viimevuonna meillä oli sypressi jouluna ja oli muuten tähän syksyyn asti. Kesäksi heitin ulos kasvamaan, mutta kun toin sisälle niin se pääsi kuivumaan. Oma vika kun unohtaa kastella ja lähtee viettämään syyslomaa toiselle paikkakunnalle.

Amaryllis

-Noita Vänkkäräsääri-

Ompeluksia joitakin.

Siellä se on nyhjötti melkein vuoden. Vaikka kuinka yritin puhua sille, maanittelin sitä, lepertelin, lausuin runoja, Eino Leinoa, Tommya ja omia säikeitä tässä vuoden aikana. Siellä se oleskeli. Horroksessa. Kun vihdoin sain sen tulemaan ulos kaapista. Oli takkini tyhjä. Ajatukseni laukkasivat, tajunnan virta oli kuvaamaton, mutta jälkeä ei vain tahtonut syntyä.

Jotain kuitenkin, jotain aivan pientä. Niinhän sitä sanotaan että pienistä kasvaa jotain suurta, puroista joki, sotkuista kaaos ja tilkuista peitto. Nyt sain aikaiseksi äidille palopeitteen päällisen ja itselleni meikkipussin.

Silittänyt en tietenkään, rypyt kaunistavat. ;)

Yläosaan tein napinlävet, jotta voi laittaa siitä peitteessä olevasta rinkulasta roikkumaan. Kestää nykäisyn, toisin kuin joskus nähdyt irtolenkit pussin päässä. Malli on vain leikattu peitteen ympäriltä mallaillen saumavarojen kanssa. Vuoritin kankaan mustalla pellavalla, koska paloautonpunainen olisi loistanut läpi tähtösistä.

Kukka on mallia irtosellainen. Eli hakaneulakiinnitys, voi halutessaan laittaa vaikka takinreunaa koristamaan. Malli on jostain, oisko siitä kalenterista joka tuli Suuri Käsityölehden mukana. Kukan olen ommellut jo keväällä, ennen ompelukoneeni horroskautta.

Hieman sai taas pohtia ompelujärjestystä tuon vuorituksen ja reikien takia, mutta jos ei vuorita niin aivan äärettömän simppeli tehdä. No nykyäänhän saa toki jo valmiiksi ihan hienoja palopeitteitä, eli jos ei ole vielä peitettä niin kipinkapin ostamaan.

Meikkipussukka

Edellinen meikkilaukkuni otti ja hajoitti vetoketjunsa. No enhän toki ole ostanut sitä, vaan olen aikoinani saanut sen joltakin. Malliltaan se oli punainen Yves Rocheri. Oli se toki suurempi kuin seuraajansa. En ole vielä testannut miten tämä toimii käytössä. Olen aiemmin tehnyt kossilleni samanlaisen, mutta lörpömmästä kankaasta ja ihan hyvin se on pelittänyt hänen käytössään.

Malli ja tosi hyvä ohje tähän löytyy täältä: meikkipussin ohje

Laitoin päällikankaaseen silitettävän tukikankaan ja tikkasin kukkien reunoja pitkin varmistaakseni pysyvyyden. Sisäpuolelle en jaksanut tehdä taskua mikä ohjeessa on Kangas oli jotain alelaarista ostamaani verhokangasta ja vuorikankaaksi laitoin laukkukangasta. Noh viikonloppuna pääsee testiin kun menen kyläilemään niinkin huimaan paikkaan kuin omalle äidilleni :)

-Noita Vänkkäräsääri-

Vastarannan Kiiski

Ette kuulkaa arvaakkaan, miten paljon minua ärsyttää tämä ylenpalttinen valkoisuus.

En suinkaan tarkoita lumen määrää ulkona, sitä kun ei vielä ole. Vaan talojen sisustukset. Eikö ihmisillä ole omaa näkemystä asioista enää ollenkaan. Kaikkialla vain valkoista ja maalaisromantiikkaa. Hieman pitsiä ja hopeaa ja pari antiikkiseksi ITSE käsiteltyä huonekalua joukkoon mukaan. Ehkä yksi tai kaksi kirkasta värin pilkahdusta tyynyillä. Voiko olla mahdollista että kaikki rakastavat valkoista? Itsekin pidän kyllä pellavasta ja pitsistä, mutta mielestäni liika maalaisromantiikka ja ääripäänä täysin kliininen valkoinen kiiltäväpintainen koti on vain liikaa. Tätä hämmästelin taas katsoessani Suomen kaunein koti-ohjelmaa. 

Kuva otettu Kempeleen Floralia messuilta 2013

Itse rakastan yli kaiken punatiiltä, takorautaa ja vanhaa teollista tuntua sisustuksessa. Jossain määrin kuvailisin mielenkiintoani sanalla Steampunk. Jos saisin valita ihan minkä tahansa rakennuksen mihin muuttaisin, niin se voisi olla vaikkapa Lapuan kaupunginkirjasto. Tai oikeastaan mikä tahansa vanhaa rakennustekniikkaa säilyttänyt rakennus. Hirsitalokin kelpaisi vallan mainiosti.

Tiiliseinää paikassa Original Sokos Hotel Villa

Näin vuokralla asuessa asioista voi osaltaan vain haaveilla. Vaan hyvin haaveiltu voi vielä joskus toteutuakin :) 

-Noita Vänkkäräsääri-

Lukutoukan äiti vaikeroi häistä päässään

On tässä mieheni kanssa pohdittu naimisiin menoa. Hitaalla tyylillä. On mietitty kutsukorttien tyyliä, värimaailmaa, vieraslistaa ja hääkakun luukkia. Mutta kaikista tärkeinhän meiltä puuttuu, eli juhlapaikka. Tiedän että  olemme myöhään liikenteessä, jos meinaamme ens vuoden syksyllä sanoa: Tahdon.

Eniten minua mietityttää kuitenkin budjetti. Olen lukenut toisten hääblogeja ja kauhistellut kustannuksia. Tuntuu ettei alta 8 000 € ole mahdollista järjestää mitään juhlaa. Itse kun olen ajatellut että kyllähän se kolme tonttua riittää vallan mainiosti.

Näillä tuskin saa mitään ostettua.

Jos satsais vain kukkiin ja viinaan. Kukat voin heittää käytön jälkeen bioskaan ja kun jengi on tarpeeksi päissään, ei ne ehdi miettiä puuttuvia koristeita. Niin ja kai siellä pitää jotain syömistä olla.

Mene ja tiedä. Tästä aiheesta tulee varmaan vuodatettua enemmän kuin tarpeeksi. Mitä, missä ja milloin?

Aiheesta seuraavaan:

Kossille oli tullut into lukea kirjoja. Eikä mitä tahansa vaan olisi pitänyt olla historiaa, äidinkieltä, fysiikkaa, matikkaa, ruotsia, englantia ja kaikki mielellään lukion oppikirjoja. Jätkä on kuudennella, ite taisin silloin lukea jotain Merja Jalon hevoskirjoja. Ei kyllä olisi tullut mieleenkään alkaa viisastamaan itseään vapaaehtoisesti.

Meikä yritti kaivella arkistojaan ja annoin kolme paksua kirjaa Oulun kaupungin historiasta, lukion oikeustietoa, musiikin kirjan, viittomakielen opuksen, maailman myytit ja tarut sekä lasten tieto-atlaksen. Pitää vissiin lähteä ensviikolla kierteleen kirppiksiä josko löytyis lisää opimateriaalia. Täytyyhän sitä lastaan tukea todennäköisesti ohimenevässä asiassa.

-Noita Vänkkäräsääri-

Esiteinin äiti

Joku ihmetteli jossakin, että miksei kukaan teini-ikäisen äiti kirjoita blogia?

Aika paljon löytyy aiheesta raskaus ja leikki-ikä, mutta hyvin harvassa on kuulemma jo varttuneempien lasten äitien kirjoitukset. Ehkä syynä on se, että mitä vanhemmiksi lapset tulee, sitä vähemmän ne tarvitsevat jatkuvaa huomiota tai läsnäoloa.

Omani on vasta esiteini-iässä omien sanojensa mukaan. Ja kyllä on välillä saanut jo kuulla niin jäätävää tekstiä että heikompia hirvittäis. Vielä kun ei ihan kaikkea viitsisi 12-vuotiaalle kertoa seksistä ja elämän raakuudesta. Ja toisaalta jos toista kiinnostaa aiheet jotka ei itseä kiinnosta vieläkään niin aika heikoilla jäillä sitä välillä kävelee.

Kuuluisimmaksi lohkaisuiksi vuosien varrella noussee:

- Naiset komentelee ja luulee olevansa meitä miehiä ylempänä, vaikka oikeasti ne kuuluis keittiöön.

- Tyttöystävät ovat julmia ja käskyttävät poikakavereitaan, mutta sitten kun niistä tulee vaimoja niin     niistä tulee lepsuja.

- Porno on pornoa.

- Yleensä naiset ei pidä lupauksiaan, vai mitä? Aa, sori mää unohin että sää oot nainen.

Sitten tulee tietty kysymykset:

- Mihin me mennään kun me kuollaan?

- Entä jos taivas on jo täynnä?

- Onko elämällä tarkoitus?

- ...

Joskus sitä miettii että minkähänlainen sovinisti sitä on tullut kasvatettua.

-Noita Vänkkäräsääri-

Suuntana elämä...

Jokaisella meistä, ainakin melkein, on oma blogi.

Tämä on lie monesko yritys itselleni ja kenties poistan taas kaikki kirjoitukset. Ehkä suurin syyllinen on tyylin puuttuminen. Tai kenties tekstit tällä kertaa jää.

Kirjoittaisinko elämästä, käsitöistä, haaveista, häistä, menemisistä ja tulemisista, ainakaan muodista en osaisi kirjoittaa. Vai kenties kaikista näistä. Voi olla etten muista taas blogiani vuoteen tai kahteen. Ennustajaeukoksi ei taivu tää.

Mutta ehkäpä saan tästä aikaiseksi itselleni muistion, päiväkirjan ja ajatusteni järjissä pitäjän. Kenties löydän sisältäni taas kirjoittajan, joka siellä on ollut jumissa monen monta vuotta. Salaisuudeksi se vielä jää.

Jos aiheena tosiaan onkin kaikki miljoonat mielenkiintoni. Kielioppivirheeni. Kristallipallosta katson ja huomaan: valon pilkahdus kun ajatukseni selkiää.

Mahani huutaa, kurnii. Ruokaa tuokaa, sielu huokaa. Toiseen kertaan ystävät rakkaat, kenties kaikki tämä huomiseen mennessä ratkaistaan. Ja loppuun sää.

-Noita Vänkkäräsääri-