Siis meillä on juhlapaikka?

Tiiättekö?

Nyt alkaa näyttää siltä, että meikä menee tänä vuonna naimisiin. Eikä mikä tahansa päivä vaan kaheksas kaheksatta. Juhlapaikasta saan kiittää appiukkoani, se kun varas meille paikan :)

Onhan tässä vielä kolme kuukautta aikaa suunnitella ja miettiä toteuttamisia. Ei panniikkia. 

Onhan mulla jo hääpuku ja kengät ostettuna, kaikki muu onkin sitten vielä auki. Niin ja soitin jo seurakuntaan ja varailin pappia paikalle, eivät vain osanneet vielä sanoa kuka sieltä tulee. 

Mutta huomasinpas tässä, että ei minusta edelleenkään ole kirjoittajaksi. Nythän tähän olisi hyvä listata kaikkia mielen päällä olevia asioita ja ideoita, mutta saas nähdä. Kesää odotellessa toivotan kaikille oikein leppoisia päiviä.

"Itsestään ei saa ajatella liian pienesti."

Tämä on suora lainaus pojaltani. Olimme automatkalla kahdestaan ja keskustelimme (tai pääasiassa hän puhui) kaikista niistä maista missä olisi mukava käydä ja kielistä joita hän haluaa opetella. Käyntikohdelistalta löytyy Japani, Venäjä, Englanti, Ranska, Amerikka ja aika moni muu. Kielistä seuraavaksi aikoi opetella Ruotsin, Venäjän ja Ranskan. 

Sitten kun minä pienenä pessimistinä yritin sanoa että on aika pitkä matka kävellä Venäjän halki Japaniin, hän tokaisi minulle noin: "Ei saa ajatella liian pienesti itsestään." Piti jäädä oikein miettimään, että aika usein sitä tulee vähäksyttyä itseään. En minä osaa, ei minusta ole siihen, en pysty, en kykene.

Pitäisi nostaa se henkinen selkäranka pystyyn ja myöntää itselleen, että helkkari minä osaan keittää hyvää kahvia. Kaivaa sitä positiivisuutta sieltä mutanaamion takaa. Joskus pojan syntymän aikoihin luin jostakin, että jokainen saa sellaisen lapsen kuin tarvitsee. Tämä oli osa minun henkistä kasvuani, älä väheksy itseäsi.

Ja nyt kun on ollut niin paljon pinnalla lasten tietokoneen käyttöaika ja ruudun tuijotus, niin sanonpa suoraan että sieltä se mukula on kielipäänsä oppinut. Ysejä ja kymppejä vetelee englannin kokeista ja selkä suorana sanon että ruutua katsomalla, tietokoneen ääressä ja pelaamalla on kielitaito syntynyt. Että ei se mitään tyhmennä, sitä pitää osata käyttää. 

En nyt väheksy liikunnan tärkeyttä, mutta ei meitä kaikkia ole luotu liikunnanihmelapsiksi. Meillä harrastuksiin saa mennä jos kiinnostusta löytyy. Toisaalta minä en ymmärrä sitä että kahdeksanvuotiaat ei enää leiki ja vanhemmat laittaa leluja pois lapsilta. Annetaanko lapsille tilaisuutta olla lapsia? Pois koneen äärestä ja pihalle sylkemään rappukäytäviin.

Vanha kuva Hailuodosta.

-Noita Vänkkäräsääri-

Himmeli eli olkikruunu

Siskoni yritti ylipuhua minua tekemään himmeliä mustista pilleistä. Ensi alkuun ei oikein himmelin tekeminen innoittanut, mutta sitten ajattelin notta mikä jottei jos sitä vaikka kokeilisikin sellaisen tehdä.  Tosin halusin ensin tutustua siihen perinteiseen materiaaliin, eli olkeen. 

Kirjastosta sattui sopivasti löytymään Himmeli kirja vuodelta 1982 ja jos ei jaksa kirjastoon lähteä niin netin ihmeellinen maailma on täynnä ohjeita. Aloitin mahdollisimman yksinkertaisesta ja pienestä työstä, mutta kyllähän tuo tuntuu vievän mukanaan. Seuraavaksi haaveissa onkin hieman isompi ja hienompi. 

Hieman on vielä hakusessa tuo siisti työnjälki. Minulla oli haastetta solmujen tekemisessä ja tiukkuudessa, mutta eiköhän se harjoittelemalla tule se hyvä jälkikin. Neulana käytin patjaneulaa ja lankana puuvillalankaa.

Himmelin historiasta en nyt jaksa alkaa kirjoittamaan, sillä se löytyy vaikka googlettamalla. Kaikki tuntuu olevan kirjoitetun samasta lähteestä: Seinäjoen Kalevalaiset Naiset r.y:n teksteistä. 

Pieni himmeli, oljen pituus n.6 cm

"Kaikki on puhdasta sisällä,

himmeli liikkuu hiljaa."

-Noita Vänkkäräsääri-

Kansallispuku mietinnässä

Olen miettinyt kansallispuvun hankintaa jo vuoden päivät. Lähinnä minua askarruttaa se, että minkä puvun ostaisin? Koska kyseessä on kuitenkin rahallisesti suuri hankinta, pitää puvun olla kaikin puolin miellyttävä. Olen päätynyt ostolinjalle, koska tällähetkellä ei ole mahdollisuutta alkaa kutomaan kangasta saatika sitten mennä kursseille mukaan ompelemaan. Tässä en ala esittelemään pukujen valmistusta, koska en siitä tiedä mitään. Enkä myöskään sen kummempia materiaali tai historia tietoja. Nyt keskityn puhtaasti itseeni ja yritän päätyä oikeaan ratkaisuun, jos sellaista edes on olemassa. :) 

Jos lähestytään pukua lähisuvun asuinpaikan mukaan, niin se olisi Kalajokilaakson kansallispuku. En ole lämmennyt tälle puvulle niin paljon että sen hankkisin itselleni. Mikä johtuu ehkä siitä että en pidä  lampaanlapahihoista  ja väri on aika ykstoikkoinen. 

Vaihtoehto kaksi voisi olla Pyhäjokialueen kansallispuku. Toinen mummuni on kotoisin Haapavedeltä ja sen perusteella voisin ajatella käyttäväni tätä pukua. Tämä on jo paljon näyttävämpi puku ja tätä voisin jo harkita vakavissani.
Pukua voi katsella täältä: http://www.kirjastovirma.fi/kansallispuvut/pyhajoki

Kalajokilaakson kansallispuku

Haapajärvi ja Reisjärvi

Myöskin "lähisuvun pukuna" toimisi Haapajärven ja Reisjärven kansallispuku. Tässä puvussa on kolme hamevaihtoehtoa, kaksi erilaista röijyä sekä neljä erilaista esiliinaa. Eniten minua mietityttää tuo röijyn käyttö, varsinkin kesäkuumalla. Värisävyt vaikuttavat myöskin aika tunkkaisilta.

Nykyisen asuinpaikan mukaan valinta osuisi Oulun seudun kansallispukuun. Tämä on malliltaan kanssa aika simppeli.  Jos taas puvun valitsisi oman syntymäpaikan mukaan, niin sitten se olisi Espoon kansallispuku. Nyt sattui netistä huono kuva, mutta kaippa tuo asiansa ajaa. Jotenkin näitä ei osaa ajatella "omana pukuna". Tai sitten se on tuo sininen väri joka ei vain miellytä.

Oulun seudun kansallispuku

Espoon kansallispuku

Sitten jos lähdetään kauemmaksi sukujuurissa, niin vaihtoehdoiksi nousevat Akaa, Orimattila, Hollola, Nastola, Jämsä ja Keski-Pohjanmaa. Toinen sukuhaara jäi vielä kunnolla selvittämättä. Eli onhan näitä vaihtoehtoja.

Akaa

Orimattila

Hollola

Nastola

Jämsä

Toinen oikealta, K-Pohjanmaa

Keski-Pohjanmaan puvusta ei tahtonut löytää kuvaa sitten millään. Mutta viimeisessä ryhmäkuvassa se on mitä todennäköisemmin esillä. Tässä kuvassa esiintyy myös Kokkolan seudun naisen kansallispuku (ensimmäinen vasemmalla), mitä voisin myös käyttää. 

Näistä yllämainituista mieleisimmät ovat: Akaa ja Hollola. Jämsässä on kaunis hame, mutta en oikein pidä tuosta lyhyestä liiviosasta. Näköjään minua miellyttävät eniten punasävyiset kansallispuvut, pitkällä liivillä ja leveällä helmalla. 

Minä kyllä voisin pukea vaikka koko perheeni kansallispukuun. Miehille esimerkiksi Askolaa, tai Valkealaa. Onhan nuita muitakin hienoja vaihtoehtoja, yhteisymmärrystä pukeutumiseen vain tuskin löytyy.

Askola

Valkeala

Sitten olisi vielä kaikki ihanat Karjalan kannakselta ja Inkeristä lähtöisin olevat puvut rekkopaitoineen ja kostuleineen. Esim: Muolaa, Uusikirkko tai Tuuteri 

Yksi varteen otettava puku ilman sidettä paikkakuntaan voisi olla Virolahden kansallispuku. Vai päätyisinkö kenties sittenkin Rautjärven kansallispukuun, siinä olisi vyölliset ja huntu. 

Rautjärvi

Virolahti

Tähän kansallispukupläjäykseen on hyvä lopettaa tältä erää. Valintaa en ole vielä saanut päätökseen, mutta sainpahan karsittua joukosta pois niitä vähemmän minulle mieleisiä.

-Noita vänkkäräsääri-

Mitä sitä ydinvoimalaa rakentamaan, kun sähköä saa pistorasiasta.

Ei saa rakentaa tuulivoimalaa, koska tulee meteliä. Ei saa käyttää turvetta, koska se ei uusiudu. Ei saa rakentaa ydinvoimalaa, koska se saastuttaa, kivihiilestä puhumattakaan. Ainiin ja omassa takassahan ei saisi polttaa puita, koska siitäkin vapautuu yhdisteitä ilmakehään. Kuulostaa ihan niinkuin ylisuojeleva äiti kasvattaisi lastaan. Älä kolistele kattiloita! Älä laula suihkussa! Älä pelaa kymmenen jälkeen! Älä tee sitä, älä tee tätä, äläkä missään nimessä tuota.

Oulunsalo

Mietityttää vain, että mistä ihmiset kuvittelevat sähkönsä tulevan? Ei se ihan itsekseen sieltä pistorasiasta ilmesty. Eikö olisi paljon parempi olla omavarainen sähköntuotannon suhteen, kuin ostaa sitä ulkomailta. Vai kuvitellaanko että kaikki ne saasteet ja riskit todellakin jää sinne naapurimaahan? Ei taitais kovinkaan moni selvitä ilman sähköä nykypäivänä.

Kaikessa on riskinsä ja haittavaikutuksensa. Mutta onko kenelläkään esittää alati kasvavalle kysynnälle vaihtoehtoa? Olisiko kaikkien aika osallistua sähkönsäästötalkoisiin? Tätä voidaan miettiä samalla kun valaistaan koti välkkyvillä jouluvaloilla ja heiluttavilla joulupukeilla. Vähemmän sanoja - enemmän tekoja.

-Noita Vänkkäräsääri-

Kaverille kanssa

Joistain hajuista tulee mielleyhtymä johonkin tiettyyn hetkeen tai tapahtumaan. Tulee se tietty tunne, että tämä on tapahtunut ennenkin. Ei sen välttämättä tarvitse olla tuoksu vaan se voi olla myös jokin muu: laulu, lumisade, huuto, pimeys, meren kuohunta, lista on loputon. Ehkä yhteistä näissä on se, että se tapahtuu jossain tietyssä paikassa. Se tietty laulu keskellä ostaria, tuoreen leivän tuoksu juuri kun istahdat pöytään tai lumisade keskellä hiljaista kaupunkia. Minulle kävi samalla lailla, kun törmäsin kirppiksellä tähän kankaaseen. 

Kangas pesun jälkeen silitettynä

Tuli heti yksi hyvä ystävä mieleen, että ei se auttanut kuin ostaa tilkku pois kuleksimasta ja surrauttaa kaverille jouluksi uusi kangaskassi. Pesun jälkeen tietty. Jonkun verran kangasta jäi vielä, että ehkä siitä jonkinlaisen pussukan saisi tehtyä. Saas nähdä nyt. Kuvaa varten en jaksanut viritellä jalustaa, joten joudutte tyytymään salamavalolla otettuun kuvaan valmiista työstä. 

Kassi valmiina

Seuraavaksi pitää alkaa opettelemaan pienentämään kuvia, ettei kaikista tule jättisuuria. 

-Noita Vänkkäräsääri-

Pakinaa pukkaa tai sitten vain murinaa

Joskus mietin - Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa?

Tuntuu ettei mikään kelpaa, mihinkään ei olla tyytyväisiä, omaa mielipidettä asioista ei muodosteta, vaan kaikesta valitetaan. Ollaan vaivuttu mustaan aukkoon  jossa vain omalla navalla on merkitystä.

Ensin tuli tämä kirkosta eroaminen. Paljonko eroakirkosta sivusto on maksanut että sai niin paljon julkisuutta kuin nyt on saanut? Ensin erottiin koska kirkko oli liian konservatiivinen eikä sallinut homoliittoja, sitten annettiin YHDEN ihmisen mielipiteen vaikuttaa ja taas oltiin eroamassa, ja kun arkkipiispa olikin homoliittojen puolesta niin johan vain ihmiset erosi kirkosta. Jokin tässä yhtälössä ei vain toimi. 

Ilmiö tuntuu olevan, että tapahtui mitä tahansa niin erota kirkosta sinun täytyy. Tässä vaiheessa odotan, että se ensimmäinen eroaalto liittyy takaisin. Vaikka onhan se totta ettei uskonnolla ole sellaista sijaa nykyihmisten elämässä kuin aikoinaan. Tuntuu kenties turhalta maksaa kirkolle joka kuukausi siitä että käy kerran vuodessa joulukirkossa, kun sinne voi mennä maksamattakin.

Mietitäänpäs mitä meillä olisi ilman seurakuntaa. Vihkimisen suorittaisi  Irwin Goodman kopio laulamalla "Haistakaa paska koko valtiovalta ette osaa muuta kuin verottaa..." Ei olisi kastejuhlia, rippikoululeirejä, kerhoja, kuoroja, kirkkoja eikä monia muitakaan tapahtumia. Eikä kirkollisia pyhäpäiviä.

Hautajaisia ei pidettäisi, vaan ruumiin voisi käydä kippaamassa yhteishautaan. Vielä parempi olisi semmoinen jumalaton rovia keskiaika tyyliin. Tai jos viedään ajatusta pidemmälle niin lähimmäisen ruumiin voisi myydä energiayhtiölle jossa se poltettaisiin ja muodostettaisiin lämpöä. Mikäs sen mukavampaa kuin ajatella - Meidän Pentti se tuli vielä rajan takaa meitä lämmittämään, ei mennyt täysin hukkaan hänenkään elämä.

Nivalan kirkko

-Noita Vänkkäräsääri-