"Itsestään ei saa ajatella liian pienesti."

Tämä on suora lainaus pojaltani. Olimme automatkalla kahdestaan ja keskustelimme (tai pääasiassa hän puhui) kaikista niistä maista missä olisi mukava käydä ja kielistä joita hän haluaa opetella. Käyntikohdelistalta löytyy Japani, Venäjä, Englanti, Ranska, Amerikka ja aika moni muu. Kielistä seuraavaksi aikoi opetella Ruotsin, Venäjän ja Ranskan. 

Sitten kun minä pienenä pessimistinä yritin sanoa että on aika pitkä matka kävellä Venäjän halki Japaniin, hän tokaisi minulle noin: "Ei saa ajatella liian pienesti itsestään." Piti jäädä oikein miettimään, että aika usein sitä tulee vähäksyttyä itseään. En minä osaa, ei minusta ole siihen, en pysty, en kykene.

Pitäisi nostaa se henkinen selkäranka pystyyn ja myöntää itselleen, että helkkari minä osaan keittää hyvää kahvia. Kaivaa sitä positiivisuutta sieltä mutanaamion takaa. Joskus pojan syntymän aikoihin luin jostakin, että jokainen saa sellaisen lapsen kuin tarvitsee. Tämä oli osa minun henkistä kasvuani, älä väheksy itseäsi.

Ja nyt kun on ollut niin paljon pinnalla lasten tietokoneen käyttöaika ja ruudun tuijotus, niin sanonpa suoraan että sieltä se mukula on kielipäänsä oppinut. Ysejä ja kymppejä vetelee englannin kokeista ja selkä suorana sanon että ruutua katsomalla, tietokoneen ääressä ja pelaamalla on kielitaito syntynyt. Että ei se mitään tyhmennä, sitä pitää osata käyttää. 

En nyt väheksy liikunnan tärkeyttä, mutta ei meitä kaikkia ole luotu liikunnanihmelapsiksi. Meillä harrastuksiin saa mennä jos kiinnostusta löytyy. Toisaalta minä en ymmärrä sitä että kahdeksanvuotiaat ei enää leiki ja vanhemmat laittaa leluja pois lapsilta. Annetaanko lapsille tilaisuutta olla lapsia? Pois koneen äärestä ja pihalle sylkemään rappukäytäviin.

Vanha kuva Hailuodosta.

-Noita Vänkkäräsääri-